Liesl Clark ja Rebecca Rockefeller perustivat ensimmäisen Buy Nothing Project -ryhmän, Buy Nothing Bainbridgen, heinäkuussa 2013 Yhdysvalloissa. Saman vuoden loppuun mennessä Yhdysvaltoihin ja Kanadaan oli perustettu jo 80 ryhmää, ja vuonna 2014 määrä nousi 350:een. Vuoden 2015 loppuun mennessä luku lähes kaksinkertaistui, ja ryhmiä toimi jo 18 maassa. Kasvu jatkuu yhä.
Hyperpaikallisuuden ydin on palata juurille ja muistaa, miksi projekti aloitettiin: haluamme auttaa toisiamme, tutustua naapureihimme ja jakaa omastamme. Ihannetilanteessa projekti menestyisi niin hyvin, ettei Facebook- tai sovellusryhmiä enää tarvittaisi – tuntisimme lähinaapurimme ja heidän tarpeensa niin hyvin, että auttaisimme toisiamme ilman sosiaalista mediaa. Tällaiseen aitoon lahjatalouteen on kuitenkin vielä matkaa.
Tuhansien ihmisten suuryhmässä on mahdotonta tutustua muihin jäseniin. Jo yli 1 000 jäsenen ryhmässä henkilökohtainen kanssakäyminen vähenee Tavoitteenamme onkin luoda nimenomaan tiiviitä naapurustoryhmiä. Kun ryhmä kasvaa liian suureksi, suosittelemme sen jakamista pienempiin alueisiin. Kutsumme tätä vaihetta versoamiseksi (sprouting):
Uusien ryhmien rajat määritellään uudelleen.
Alkuperäisen ryhmän jäsenet siirtyvät oman asuinalueensa uuteen ryhmään.
Vanha suuryhmä arkistoidaan, ja lahjoitukset jatkuvat hyperpaikallisesti.
Tämä on myös ekoteko: kun ryhmä on riittävän pieni, tavarat voi hakea tai viedä kävellen tai pyöräillen autoilun sijaan.
Suomeen liikkeen toi vuonna 2019 Yhdysvalloista muuttanut Sirpa Kaajakari. Suomen ensimmäinen ryhmä oli Buy Nothing Haaga, joka kattoi Helsingissä Pohjois-Haagan, Lassilan, Etelä-Haagan ja Kivihaan. Ryhmä kasvoi nopeasti, ja se jaettiin pian pienempiin alueisiin. Sen jälkeen ryhmiä on perustettu muun muassa Helsingin Kontulaan, Oulunkylään, Munkkivuoreen, Espooseen, Vantaalle ja Tampereelle.
Kiinnostuitko? Jos sinulla on kysyttävää tai haluat perustaa uuden ryhmän omalle alueellesi, ota yhteyttä.